Säkenöivästä voimasta (kaikki tahtoo elää)

Aamu on suosikkini, mutta tänään meno on tahmeaa. Yritän päästä vauhtiin, mutta tyynyn vetovoima on liikaa, ja vartalo antaa periksi. Naistenlehdistä saa lukea, että kroppaa on kuunneltava. Tänään kroppa suorastaan huutaa, että nyt helvetti levätään. Ehkä sitä pitäisi kuunnella, ja jättää aamulenkki väliin. Päädyn laiskotteluun, ja tunnen vain pienoista syyllisyyden tunnetta. Nousen sen verran jalkeille, että haen musiikkia kaveriksi. Soittimesta suosikki bändit korville, ja teetä mukiin. Sitten kömmin takaisin petiin.

Musiikki on valtava voiman ja energian lähde. Ajatukset seuraavat toisiaan, ja mielikuvitus vie mukanaan. Annan ajatusten tulla ja mennä omalla painollaan. Kellun.

Säpsähdän hereille. Vilkaisen kelloa ja huomaan musiikki sessioni kestäneen pari tuntia. Otan kuulokkeet korvilta ja kuulen ovikellon. Siihenkö havahduin? Päätän jättää ovikellon huomioimatta. En odota ketään, joten tuskin siellä on mitään kiinnostavaa odottamassa. Ovikello soi uudestaan. Mitähän siellä nyt on niin tärkeää?

Kurkkaan yläkerran ikkunasta etupihalle. Uusi naapurini seisoo oven takana. Voi perse. Nyt olisi aamutakille käyttöä, mutta kun en ole koskaan sellaista tullut hankkineeksi. Haron hiuksiani, vaikka tiedän että se on täysin turhaa. Ilman suihkua tästä pöheiköstä ei saa mitään järjellistä aikaiseksi. Lampsin ovelle pyjamassa.
- Moi.
- Huomenta hymytyttö. Voi anteeksi, taisin herättää sinut, Pauli toteaa ja tarkastelee ulkomuotoani.
- Oh, ei nyt sentään, en vaan ole vielä pukeutunut, vastaan ja tunnen oloni alastomaksi. Tuletko sisälle?
- En halua häiritä, mutta halusin tulla pyytämään sinut huomisiin tupaantuliaisiini tai ainakin ilmoittamaan, että naapurista saattaa kuulua häiritsevää naurua ja laulua huomen illalla, Pauli lisää ja hymyilee poikamaisen valloittavasti.
- Kiitos kutsusta, ja hei, en tainnut silloin taannoin esittäytyä: Olen Susanne.
- Hei Susanne! Mutta hei, ei tässä nyt muuta sen kummempaa, joten pistäydy huomenna, jos haluat. Kutsu on toki myös avec, jos haluat tuoda seuralaisen.
- Kiitos Pauli, ja kuule… olipa herttaista kutsua minua, pyjama menninkäistä, hymytytöksi.

Pauli hymyilee ja katsoo silmiin. Näen hänet nyt niin läheltä, että erotan silmien sini-vihreän sävyn. Pauli tarkastelee myös minua uteliaasti, ja näen hänen silmissään huvittuneen pilkkeen. Hän heilauttaa kättään ja kävelee autolleen. Alfa kehrää, ja mies sekä auto kääntyvät pois pihatieltä. Seison vielä hetken oviaukossa kunnes tajuan mennä sisälle. Päätän laittaa kunnon cappuccinon ja startata viimein päivän askareisiin.