Mökkihöperöt

Ajamme hiljaisuuden vallitessa. Tie kiemurtelee kaunista saaristotietä. Nautin maisemista. Syksyn merkkejä on jo siellä täällä. Vaahteran lehdet ovat alkaneet ensimmäisinä vaihtamaan väriä, ja peltotöitäkin on näköjään jo aloiteltu, vaikka suurimmaksi osaksi vilja on vielä tuulen armoilla pellossa. Hedelmäpuissa alkaa sato olla myös pikku hiljaa poimittavissa. Aamu on valjennut aurinkoisena, mutta nyt pilviä on alkanut kerääntymään taivaalle. Toivon, että saamme olla mahdollisemman paljon tänään ulkona, ja pidän peukkuja aurinkoisen syyspäivän puolesta. Vilkaisen Janusta, mutta hän näyttää uponneen ajatuksiinsa. Hän ajaa hyvällä rutiinilla ja sujuvasti. Kosketan kevyesti Januksen käsivartta. Hän havahtuu tähän hetkeen, ja ottaa käteni omaansa. ”Olemme kohta perillä”, Janus sanoo. Huomaan hänen äänessään liikutuksen. Katselen miehen profiilia, ja hän virnistää minulle miltei ujosti. Nojaan Januksen suuntaan, ja hipelöin hänen niskaansa. Hän tuntuu nyt todella heräävän mietteistään ja on vahvasti läsnä luoden seikkailuhenkisen katseen suuntaani. Tekee mieli nauraa ääneen. Tuossa miehessä sitä haastetta riittää!

Mökki on todella kauniilla paikalla aivan meren tuntumassa. Mökin takana kasvaa mäntymetsää antaen suojaa pohjoistuulelta. Muuten tässä ollaankin ihan meren armoilla. Rantakalliot ovat hioutuneet tasaisiksi pinnaltaan, ja niissä on mukavia pikku poukamia, jossa istuskella merta katsellen. Nyt merellä käy tuuli, joka nostattaa pieniä vaahtopäitä. Kauempana näen ison rahtialuksen kyntävän eteenpäin. En ole itse mikään suuri merenkävijä, mutta nautin rantaelämästä juuri tässä muodossa. Suomen saariston karu kauneus koskettaa ja rauhoittaa. Mökki puolestaan on konstailematon ja istuu ympäristöönsä paremmin kuin hyvin. Erillinen saunamökki on rannan tuntumassa, ja nyt sen piipusta nousee savu. Janus on laittanut saman tien saunan tulemaan. Nyt hän ilmestyy saunan ovesta ja lähettää lentosuukon suuntaani, ja painuu mökkiin sisälle. Hetken kuluttua hän liittyy seuraani rantakalliolle mukanaan mukilliset kahvia irlantilaisittain.

Ihana päivä! Leppoisa tunnelma ja rento touhuaminen yhdessä ulkosalla ovat luoneet mukavan tunnelman ja raukeuden jäseniin. Välillä olemme istuneet kalliolla herkuttelemassa lämminsavulohileivillä, ja sitten kävimme kävelemässä rantaa pitkin saaren toiselle puolelle, kunnes saunan lämmettyä pääsimme kylpemään. Saunassa ei ole sähköjä, joten vedet tehtiin perinteisesti sekoittamalla kuuma vesi padasta kylmään kantoveteen. Janus oli laittanut muutaman kynttilän tunnelmaa luomaan, ja varannut saunajuomaksi kuohuviiniä cooleriin. Toimii! Saunoimme pitkän kaavan mukaan hitaasti ja nautinnollisesti. Välillä kävimme pulahtamassa viileään meriveteen, ja sitten taas uudelleen löylyihin. Illan pikku hiljaa pimetessä olimme vielä pyyhkeisiin kääriytyneinä saunan terassilla. Tuntui siltä, kuin aika olisi menettänyt merkityksensä. Ihan kuin iäisyys olisi tässä ja nyt, ja olisimme Januksen kanssa jääneet vain tähän hetkeen kellumaan. Puhuimme merestä ja hetken kauneudesta, mutta välttelimme sitä tosiasiaa, että tämä on meidän viimeinen yhteinen hetkemme, ehkä koskaan.

Kävelin paljain jaloin ihan veden ääreen. Kallio tuntui vielä hieman lämpimältä melkoisen aurinkoisen syyspäivän jäljiltä. Tuuli tuntui vielä, mutta nyt se oli jo pikku hiljaa tasaantumassa. Janus tuli verkkaisesti taakseni, ja kietoi kätensä ympärilleni tutuksi muodostuneella ja turvallisella tavalla. Kaipaus tulvahti lävitseni, ja käännyin kiivaana miehen kanssa kasvotusten. Janus vastasi vähintäänkin samalla mitalla suudellen armottomasti kuin susi Hukkanen, ja pian olimme täydessä touhussa rantakalliolla. Täyttymyksen hetkellä nojauduin selkä kaarella taaksepäin kasvot kohti pimenevää taivasta. Pilvet kulkivat taivaalla musteen sinisinä. Taisin nähdä tähtiäkin.