Riippumaton ajattelija

Makaan riippumatossa ja tirkistelen poutapilvistä taivasta omenapuun lehvistön välistä. Ilma on helteinen, mutta vanhat omenapuut tuovat kaivattua varjoa. Tuulenhenki leyhyttelee viilentävästi. Riippumatto keinuu verkkaisesti, ja minua unettaa. Tämä on jo kolmas päivä maalla, ja maaseudun sekä kiireettömyyden positiiviset vaikutukset alkavat tuntua kehossa. Pako maaseudun rauhaan tuntui oikealta ratkaisulta Paulin juhlien jälkeen. Tai ehkä on liioiteltua puhua mistään paosta. Noudatin vain mielitekoa, ja päätin lähteä mökille miettimään elämää, ei sen kummempaa.

Ne juhlat sen sijaan sujuivat ihan mukavasti. Seitsemän jälkeen illalla porukkaa alkoi ilmaantumaan Paulin talolle. Kiersin takapihan kautta Paulin puolelle, ja vein mukanani punaviiniä tupaantuliaislahjaksi. Pauli osoittautuikin loppujen lopuksi oluen ystäväksi, ja hän pyysi minua viemään viinit keittiöön.

- Kiitos Susanne, vietkö viinit keittiöön, ja siellä meillä on illan juomamestari Janus. Hän ymmärtää paremmin noiden juomien päälle. Pyydä myös itsellesi jotain hyvää juotavaa, Pauli lisää ystävällisesti hymyillen.

- Okei, vien nämä sitten sinne, sanon ja huomaan samalla pitkätukkaisen miehen lähestyvän.

- Hei, mä olen Janus, mies sanoo. Voinko ottaa nuo?

- Totta kai, kiitos. Ja sinulta kuulemma saa pyytää juominkeja, totean kysyvästi ja tarkastelen miestä.

- Miten olisi kuiva valkoviini? kysyy Janus.

- Erinomaista, sopii mainiosti, kiittelen. Katselen miestä, kun hän avaa viileän pullon Sauvignon Blancia. Miehellä on vahva leuka ja kauniit kulmakarvat. Uskallan tarkastella häntä nyt, kun hän on keskittynyt pullon avaamiseen. Janus kaataa viiniä rutinoitunein ottein viinilasiin ja nostaa katseen.

- Ole hyvä! Janus sanoo ojentaen lasia. Otan lasin kiittäen, ja käännyn katsomaan ympärilleni Paulin keittiössä. Januksen katse on niin intensiivinen ja vahva, että koetan keksiä jotain tyhjänpäiväistä kommentointia illan isännän keittiöön sisustuksesta, jotta saisin huomion ohjattua itsestäni pois. Keittiöön saapuu saman tien iloisesti rupatteleva joukko ihmisiä hakemaan lisää juotavaa, ja saan tilaisuuden vetäytyä taka-alalle.

Pauli virittelee grillaustarpeita takapihalla. Talon edelliset asukkaat rakennuttivat pihaan uima-altaan sekä pihatalon, jossa on erillinen kesäsauna. Pihatalon edustalla on puinen terassi, jota ympäröi monivuotiset istutukset. Muuten piha on yhdistelmä kivettyjä polkuja, nurmea, kukkaistutuksia sekä Anderssonin rouvan viimeiseksi pihaprojektiksi jäänyttä Japanilaishenkistä puutarhaa. Itse kutsuisin tuota Japanilaista kulmausta pikemminkin kivikyhäelmäksi, mutta kaunis se on silti. Olen tainnut olla itsekin aikamoinen kivenpyörittäjä lapsesta lähtien.

Sekalainen sakki kerääntyy pikku hiljaa takapihalle viihtymään ja rupattelemaan. Paikalla on kolme pariskuntaa, ja saan illan aikana kuulla heidän kaikkien olevan lapsettomia uraihmisiä, joita yhdistää intohimoinen halu matkustella. Talvella kaikki tuntuvat laskevan mutkamäkeä ainakin parissa eri kohteessa, ja syksyllä sekä keväällä täytyy sitten päästä johonkin eksoottisempaan kohteeseen. Turistirysät eivät ole näiden pariskuntien toivomuslistalla. Reissuun lähdetään etukäteen suunnitellen, mutta reppumatka periaatteella. Kuuntelen kiinnostuneena heidän matkakertomuksiaan ja keskinäistä kiusantekoa. Tässä näyttää olevan porukka, joka tuntee toisensa ja on yhteen hitsautunut.

Pariskuntien lisäksi paikalla on tietysti Janus ja Pauli, ja illan vieraisiin kuuluu myös kaksi naishenkilöä minun lisäkseni. Nämä naiset ovat pitkiä ja hoikkia, sekä viimeisen päälle pukeutuneita ja laittautuneita. Tyylikkäät neidit viihtyvät mieluimmin sisällä kuunnellen Paulin levyjä. Ulos kantautuu rennosti eteenpäin soljuva musiikki. Suomen kesä ja klubitunnelma sopivat yllätyksekseni ainakin jossain määrin yhteen. Toisaalta tämä mairea mieliala voi myös johtua nauttimastani valkoviinin määrästä. Janus kiertelee illan vieraiden parissa ja tarjoilee juomia. Välillä hän istuu sisällä klubittajien kanssa, ja huomaan vaaleatukkaisen naisen kieppuvan Januksen ympärillä. Päättelen tumman pitkäjalkaisen näin ollen olevan Paulin seuralaisen.

Illan viiletessä grillatut kasvikset, nuudeliwokki sekä broilerin rintafileet maistuvat loistavalle. Tunnelma tiivistyy, ja puheensorinakin on muuttunut kovaääniseksi remuamiseksi. Janus istuu taustalla ja kommentoi välillä keskustelua. Tahtomattani vilkuilen vähän väliä Januksen suuntaan. Huomaan myös Paulin olevan poissa. Illan viileimmät ladyt ovat myös poistuneet, mutta musiikki soi yhä. Kukaan muu ei tunnu piittaavan siitä, että illan isäntä on häipynyt näköpiiristä. Mietin, että pitäisiköhän minun pikku hiljaa hiipiä omalle puolelleni. Vien laseja ja lautasia sisälle keittiöön. Janus seuraa perässä. Täytämme yhdessä Paulin tiskikonetta, ja keittiössä vallitsee hyväntahtoinen yhteisymmärrys. Janus katselee minua, ja tällä kertaa uskallan vastata katseeseen. Palava rakkaus. Se minulle tulee ensimmäiseksi mieleen Januksen vihreistä silmistä. Hymyilen itsekseni, ja Janus tulee ihan lähelle. Janus koskettaa kasvojani hellästi, ja kumartuu suutelemaan suoraan suulle. Hämmästyn, mutta vastaan suudelmaan tunnustellen. Janus vetää magneetin lailla puoleensa, ja hetken muistan ajatella, että illalla tänne tullessani olin ihan heikkona Pauliin.

Aamulla herään lievään päänsärkyyn. Käännän kuitenkin tyytyväisenä kylkeä ja otan viereltä tyynyn tiukkaan rutistukseen. Tyyny tuoksuu Janukselle. Hymyilen, ja huokaisen hieman punastuen. Janus on loistava rakastaja. Harmi, että mies ei jäänyt viereen nukkumaan, vaan katosi yöhön.

Ovikello palauttaa jälleen todellisuuteen. Oven takana on suihkunraikas Pauli sekä tyylin papittaret. Kolmikko on Janusta vailla. Eivät kuulemma tiedä mihin mies on kadonnut, ja ovat sopineet lähtevänsä nelistään Hangon suuntaan. En pysty seuruetta auttamaan, sillä minulla ei ole tietoa Januksen sijainnista. En myöskään paljasta, että Janus on peuhannut minun sängyssäni pikku tunneilla. Pauli vaikuttaa vaivaantuneelta, mutta en pysty nyt keskittymään kenenkään muun tunnetiloihin omalta päänsäryltäni ja vaivautuneisuudeltani.

Päänsärky äityy migreeniksi, ja naapurusto alkaa päässä yltyvän jyskytyksen myötä tuntua liian läheiseltä. Kysymyksen vaivaavat mieltä, eikä se, että haluaisin eniten takaisin Januksen viereen, paranna ollenkaan asetelmia. Varsinkin kun oletan, että Janus ei ole vapaata riistaa. Mikähän tässä nyt mahtaa olla se kuvio, ja kuka säätää ja ketä? Äkkiä muutaman päivän maisemanvaihto alkaa tuntua juuri oikealta ratkaisulta.